Viimeisenä lomaviikonloppuna suunnistimme mökille Vangasjärvelle. Ilmat suosivat ja niinpä menimme jälkimetsään lauantaina. Tein molemmille koiruleille omat verijäljet ja ensimmäisenä jäljelle pääsi Kekku. Heti autosta hypättyään Kekku tiesi mitä tulee tapahtumaan ja lähti innokkaasti metsään. Tuttuun tapaansa Kekku meni jälkeä tarkasti ja rauhallisesti. Tällä kertaa kulma meni hienosti eikä Kekku tarvinnut siinä apua. Loppu menikin sitten vauhdikkaasti kaadolle asti. Kaatona tällä kertaa kuivattua lammasta. Hyvin maustui herkku Kekulle. Sitten Kekku autoon ja Clintan jäljelle. Ja sitten sitä taas mentiin eikä meinattu. Clintanilla oli taas vauhti päällä ja sain melkein juosta sen perässä. Nenä maassa kiinni Clintan meni kulmankin vauhdilla ja kaato löytyi helposti. Metsässä taas huomasin että on ostettava uusi jälkiliina, joka on pidempi ja joka ei tartu jokaiseen puun oksaan ja risuun kiinni. Kyllä sai taas huomata että koiruudet tykkäävät käydä jälkimetsässä, oli se meno sen verran vauhdikasta. Voi kun sinne päästäisiin vähän useammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti