Höpinää ja arkitottelevaisuutta

Kuten tarkkasilmäisimmät ovat varmaan huomanneet, niin tässä blogissa asiat eivät etene kronologisessa järjestyksessä .Kirjoittelen tänne sitä sun tätä aina siinä järjestyksessä kun asiat muistuvat mieleen.

Viime syksynä osallistuimme Clintanin kanssa arkitottelevaisuuskurssille.Poika oli vasta tullut meille kesällä ja vierasti kovasti tuntemattomia ihmisiä, mutta jo silloin Clintan näytti rohkeutensa ja meni siellä muiden koirien ja ihmisten seassa todella hyvin.Kurssilla ohjaajat vaihtoivat välillä koiria keskenään, eikä silloinkaan Clintan huudellut minun perään vaikka joutui ihan tuntemattoman ihmisen ohjattavaksi.Tämä harjoitus oli itsellekin hyvä.Oli aika jännä saada ohjattavakseen ihan tuntematoin koira. Minulle se sattui vielä olemaan taskan dogi, joka oli melkein yhtä korkea kuin minä pitkä ja todella omistajaansa kiintynyt.Siinä meinasi koira viedä ja ohjaaja vikistä. :-)

A lonkat

Välillä iloisia uutisia.Kekun lonkkatulos saapui tänään Kennelliitosta. Lonkat ovat parasta A luokkaa. YES!
Saisimmeko sen kunniaksi namia?

Synttäreitä ja nimipäiviä

Heinäkuussa vietimme Kekun 3 vuotis synttäreitä ja koska viikko sattui olemaan naistenviikko juhlimme samalla Hannaa ja Kirstiä.

Fly ball

Clintanin kanssa kävimme elokuussa fly ball kurssilla.Kurssi jäi meiltä hieman kesken matkamme takia, mutta jotain siellä kuitenkin opimme.Kuvat otettu kaukaa joten sen takia hieman epätarkkoja.

Mennyt kesä

Palataanpa vielä menneeseen kesään näin kuvien välityksellä.On uitu ja riehuttu milloin enemmän milloin vähemmän. Kuvat kertokoot.

Kekun sairaskertomus

Taas käytiin Kekun kanssa eläinlääkärin pakeilla (edellisen kerran viime viikolla). Kekku silloin tällöin kiljahtaa hypätessään ja sitä aikani kuunneltuani vein sen lääkärille.Viime viikolla kuvattin lonkat ja selkä. Sieltä ei löytynyt mitään ja niinpä saatiin särkylääkettä apteekista ja ohjeeksi rauhallista kävelyä. Hypyt ,Clintanin kanssa kisailut ja muu rasittava sai nyt vähäksi aikaa jäädä. Viikonlopun aikana näitä kiljaisuja tuli useampi joten uudelleen lääkäriin. Jotain on vialla. Kekku vaikutti myös hermostuneelta, ehkä sillä oli kipujakin (miksi nää ei osaa puhua).Eilen sitten uudelleen lääkäriin ja nyt kahden lääkärin voimin Kekku tutkittiin. Tyttö väännettiin melkein solmuun, mutta mistään asennosta ei tule kyseistä kiljaisua. Sitten mentiin kokeilemaan portaita ja kun Kekku hyppäsi ensimmäiselle portaalle niin johan kiljaisi.Vielä lääkärin kopelointia,mutta tyttö on hiljaa ja käveleekin normaalisti.Syy ei siis selvinnyt. Vielä odotellaan muutaman kokeen valmistumista josko niistä löytyisi jotain . Tänään varasin ajan fysioterapeutille lääkärin suosituksesta ja reilun kahden viikon päästä menemme hänen luokseen.Eli tässä nyt vaan odotellaan.Eilen ei sitten kiljahduksia kuulunut enempää kun kuljettin tasaisella maalla.Kyllä meidän Kekkua nyt koetellaan. Olisi niin mukava tietää mistä kipu johtuu ja jos sille vaikka sitten voisi tehdä jotain.Nyt syödään viel ämuutama päivä särkylääkettä ja hipsutellaan ihan vaan rauhallisesti pieni matkoja. Jospa lepokin auttaisi.Jäämme odottelemaan jatkoa.(kuvassa Kekulla kaikki maailman murheet kannettavanaan :-) )

Jälkimetsässä

Viimeisenä lomaviikonloppuna suunnistimme mökille Vangasjärvelle. Ilmat suosivat ja niinpä menimme jälkimetsään lauantaina. Tein molemmille koiruleille omat verijäljet ja ensimmäisenä jäljelle pääsi Kekku. Heti autosta hypättyään Kekku tiesi mitä tulee tapahtumaan ja lähti innokkaasti metsään. Tuttuun tapaansa Kekku meni jälkeä tarkasti ja rauhallisesti. Tällä kertaa kulma meni hienosti eikä Kekku tarvinnut siinä apua. Loppu menikin sitten vauhdikkaasti kaadolle asti. Kaatona tällä kertaa kuivattua lammasta. Hyvin maustui herkku Kekulle. Sitten Kekku autoon ja Clintan jäljelle. Ja sitten sitä taas mentiin eikä meinattu. Clintanilla oli taas vauhti päällä ja sain melkein juosta sen perässä. Nenä maassa kiinni Clintan meni kulmankin vauhdilla ja kaato löytyi helposti. Metsässä taas huomasin että on ostettava uusi jälkiliina, joka on pidempi ja joka ei tartu jokaiseen puun oksaan ja risuun kiinni. Kyllä sai taas huomata että koiruudet tykkäävät käydä jälkimetsässä, oli se meno sen verran vauhdikasta. Voi kun sinne päästäisiin vähän useammin.

Koirien nimistä

Kävin etsimässä netistä löytyisikö koirien virallisille nimille jotain merkitystä vai olisivatko ne pelkkä Gema ja Leopoldo. Ja löytyihän niille. Gema tarkoittaa suomeksi arvokasta jalokiveä. Ja sellainen Kekku minulle onkin, arvokastakin arvokkaampi. Leopoldo taas tarkoitta rohkeaa. Sekin nimivalinta on mennyt nappiin. Tuntuu ettei Clintan pelkää mitään. Ainut asia mikä tuottaa Clintanille vaikeuksia on vieraiden ihmisten kohtaaminen ja se johtuu siitä että Clintan vietti ensimmäiset pentukuukaudet laumassa isompien koirien kanssa kun muut pennut olivat jo lähteneet maailmalle. Sillä saralla olemme kovasti tehneet töitä ja edistyneetkin hienosti. Muita koiria Clintan on aina halukas tervehtimään enkä ole nähnyt sen kääntävän selkäänsä vielä yhdellekään koiralle, vaikka irti ollut rotikkakin on kerran ollut räyhäten vastassa.Clintan oli silloin vain noin 6 kk ikäinen ja seisoi häntä pystyssä minun edessä eikä näyttänyt minkäänlaisia pelon merkkejä. Siinä on meidän lauman puolustaja.